Ainoan kissan elämää
Ja sitten heitä oli yksi. Killi-herra, vajaa 10-vuotias seniori, jonka elämäntehtävänä on puskea kaikkea ja kaikkia. Niin monta kertaa olen kuullut miten eläin kuolee surressaan kaverin menetystä, että päätin jo ennen Shanian lähtöä tehdä kauan kaivattuja, mutta ei ihan käden käänteessä tapahtuvia järjestelyjä hänenkin hyväksi. Tytär on pyydellyt jo vuoden omaa huonetta ja se periaatteessa hänellä on päivisin ollutkin, mutta minun sänky on vielä majaillut tytön huoneessa. Nyt, kun Killi olisi jäänyt ilman unikaveria, oli aika siirtää minun majapaikka seuraaviksi vuosiksi olohuoneeseen. Tytär sai täysin oman huoneen ja Killi sai unikaverin. En ihan hirveän innoissani ole siitä, että kissa nukkuu samassa sängyssä ja karvaa lakanat, mutta olkoon. Mieluummin näin kuin kuunnella herran vaativaa mäyryymistä ja ovenpielien repimistä yöt läpeensä. Koira tosin on vähän sekaisin nukkumapaikastaan. Vieläkin jonottaa joka yö makuuhuoneeseen vaikka hänenkin petipaikka on olohuoneessa. ...