Talouskurinpalautusta

Tästä tarinasta tulee sen verran pitkä, että en kehdannut sitä kirjoitella kuluseurannan perään. Tästä eteenpäin pitää ehdottomasti muistaa tehdä kuluseurannat reippaasti lähempänä kuun loppua eikä näin loppupuolella uutta kuuta. Tää ei toimi. Mutta asiaan. Mulla ei ollut mitään muistikuvaa mitä hittoa oon ostanut esim. kotisälää 45 eurolla, mutta ilmeisesti jotain hyötyä on laskulle ostamisesta, koska käväisin Klarnan sovelluksessa selaamassa laskut ja löytyhän se: nähtävästi oon tyhjentänyt Tokmannin alen wc-raikastimista, leivinarkeista ja wc- ja talouspapereista. Lisäksi oon ostanut kosteusvoidetta ja varsinkin lasten pari vuotta pyytelemät sähköhammasharjat meille kaikille kuusen alle.   Tänä vuonna, jos koskaan, on tullut opittua se, että eläimen kanssa kannattaa olla muutaman rahan sotakassa aina valmiina. Koiran rokotus ei tullut yllärinä vaikka olin sen jo unohtanut (ja varmaan unohdan joka vuosi tästä eteenpäinkin). Kissa oli se, joka pääsi yllättämään. Kiiliäinen lopetti...

    Ja sitten heitä oli yksi. Killi-herra, vajaa 10-vuotias seniori, jonka elämäntehtävänä on puskea kaikkea ja kaikkia. Niin monta kertaa olen kuullut miten eläin kuolee surressaan kaverin menetystä, että päätin jo ennen Shanian lähtöä tehdä kauan kaivattuja, mutta ei ihan käden käänteessä tapahtuvia järjestelyjä hänenkin hyväksi. Tytär on pyydellyt jo vuoden omaa huonetta ja se periaatteessa hänellä on päivisin ollutkin, mutta minun sänky on vielä majaillut tytön huoneessa. Nyt, kun Killi olisi jäänyt ilman unikaveria, oli aika siirtää minun majapaikka seuraaviksi vuosiksi olohuoneeseen. Tytär sai täysin oman huoneen ja Killi sai unikaverin. En ihan hirveän innoissani ole siitä, että kissa nukkuu samassa sängyssä ja karvaa lakanat, mutta olkoon. Mieluummin näin kuin kuunnella herran vaativaa mäyryymistä ja ovenpielien repimistä yöt läpeensä. Koira tosin on vähän sekaisin nukkumapaikastaan. Vieläkin jonottaa joka yö makuuhuoneeseen vaikka hänenkin petipaikka on olohuoneessa. ...