Ainoan kissan elämää

 

 

Ja sitten heitä oli yksi. Killi-herra, vajaa 10-vuotias seniori, jonka elämäntehtävänä on puskea kaikkea ja kaikkia. Niin monta kertaa olen kuullut miten eläin kuolee surressaan kaverin menetystä, että päätin jo ennen Shanian lähtöä tehdä kauan kaivattuja, mutta ei ihan käden käänteessä tapahtuvia järjestelyjä hänenkin hyväksi. Tytär on pyydellyt jo vuoden omaa huonetta ja se periaatteessa hänellä on päivisin ollutkin, mutta minun sänky on vielä majaillut tytön huoneessa. Nyt, kun Killi olisi jäänyt ilman unikaveria, oli aika siirtää minun majapaikka seuraaviksi vuosiksi olohuoneeseen. Tytär sai täysin oman huoneen ja Killi sai unikaverin. En ihan hirveän innoissani ole siitä, että kissa nukkuu samassa sängyssä ja karvaa lakanat, mutta olkoon. Mieluummin näin kuin kuunnella herran vaativaa mäyryymistä ja ovenpielien repimistä yöt läpeensä. Koira tosin on vähän sekaisin nukkumapaikastaan. Vieläkin jonottaa joka yö makuuhuoneeseen vaikka hänenkin petipaikka on olohuoneessa. Puolentoista viikon aikana on kerran haukkunut keskellä yötä, mikä on aikamoinen saavutus. Olisin luullut, että se haukkuisi joka yö jokaisen rapussa kulkijan.

Killi on saanut siis unikaverin ja hellyyttä varmasti paljon enemmän kuin aiemmin, mutta muutos näyttää vieneen herran ruokahaluja. Muroja natustaa sen verran, ettei nälkäänsä kuole, mutta mikään märkäruoka ei maistu. Viikonloppuna huomasin, miten odottamaton paasto on tuonut esille kissan selkärangan nikamat ja kaventanut lantiota, joten päätin yllättää itseni ja varasin syksylle suunnittelemani terveystarkastuksensa tälle viikolle. Onneksi tuomio oli yksinkertainen: perusterve kissa polvilumpioiden pientä löysyyttä lukuunottamatta. Nyt vaan kaverin lähtö ottaa vähän koville.

 

Saatiin kipulääkekuuri polviin vaikka kipuoireita ei ole ollutkaan, mutta jotta eivät vahingossakaan haittaa syömistä. Lisäksi saatiin korvanlehden sisäpinnalle laitettavaa voidetta, jonka pitäisi nostaa ruokahalua. Ostin myös suolistoystävällistä nappulaa kokeilupussin ja toipilasruokana märkäruokia. Jospa näillä eväillä (kirjaimellisesti) lähtisi ruokailu taas uuteen nousuun. Vähän hurjalta tuntuu, että lähdetään lihottamaan 5,6 kiloa painavaa kissaa, mutta ikinä en oo näin selvästi tuntenut kissan luita kuin tunnen tällä hetkellä Killiltä. Lisäksi ostin kissalle matolääkkeen laitettavaksi kotona.

Verikokeiden ja rokotteen kanssa käynnille tuli hintaa 339,32€. Yritin joku aika sitten tilata itselleni matkalaukkuja laskulle, mutta kiitos positiivisen luottorekisterin Avarda kieltäytyi yhteistyöstä. Tällä kerralla en jäänyt edes kyselemään vieläkö Lindorf luottaa minuun, joten lohkaisin ellin laskun puskurista.

Killi on aiemmin ruokaillut samasta kupista toisten, virtsavaivaisten, kissojen kanssa, joten ruokavalio on ollut sen mukainen. Nyt tuolle ei enää ole tarvetta, joten pikku hiljaa pitäisi keksiä hänelle sopiva nappula. Verikokeiden perusteella kissille voi syöttää mitä vain. Kerkesin jo kysymään eräästä Facebookin ryhmästäkin neuvoja, mutta niihin palaan, kunhan ruokailumäärä alkaa olla normaali.