Autoilu Firenzessä

Auto ja Firenze ovat kuin öljy ja vesi. Jos vain mitenkään voit, älä ota autoa riesaksesi. Käytä taksia, skootteria, polkupyörää, ihan mitä vain, mutta älä käytä autoa.

Meidän lento saapui Bergamoon klo 23 jälkeen illalla ja jonotimme autoa vuokrafirman tiskillä keskiyölle. Vasta lentokoneessa luin autonvuokrauspaperit tarkemmin ja kiitin onneani, että olin siirtänyt luottokortille käyttövaraa 1000 euroa. Autosta varattiin luottokortilta 500 euron panttimaksu, 82 euroa tankin täyttämistä varten, jos se palautettaessa olisi vajaa sekä 94 euroa toisen kuljettajan maksua varten ja 30 euroa ihan vain siksi, että haettiin auto niin myöhään. 

Lentokentältä siirryimme bussilla parkkipaikalle, josta vuokrattu auto löytyi varttitunnin etsimisen jälkeen. Lyötiin laukut autoon ja lähdettiin kohti hotellia. Hotellille osauduttiin n. tunnin päästä, päästiin nukkumaan, saatiin jopa ilmaiseksi lisäaikaa huoneenluovutukseen, nautittiin hyvä, joskin melko makeapitoinen, aamupala ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Kaikki hyvin tähän asti.

Ajatus oli, että ajetaan pienempiä teitä pitkin pikku hiljaa maisemia katsellen matkalla Firenzeen. Todellisuus oli se, että ajettiin n. 70 km käärmemäistä mutkatietä mäkiä ylös ja alas ennen kuin porukka ilmoitti, että olo alkaa olla aika heikko. Onneksi kuljettajakin oli jo kyllästynyt kruisailuun sen verran, ettei tarvinnut taivutella vaihtamaan viimeiset 30km mutkatiestä autostradaan.

Firenzessä, kuten ilmeisesti muissakin kaupungeissa on alueita, jonne autolla ei saa ajaa, ellei halua sakkoja tai ole etukäteen ostanut lupaa ajaa ZLT-alueelle. Kadunvarsipysäköintipaikan löytäminen on todella onnenkantamoinen, joten loppujen lopuksi auto yöpyi aluksi parkkitalossa, joka maksoi 40€/vrk ennen kuin sille löytyi kauempaa puolet halvempi parkkitalo. 

Kadut lähempänä keskustaa ovat yksisuuntaisia ja kapeita. Skootterit ohittelevat autoja miten huvittaa ja kävelijät kulkevat autoteilläkin, koska kävelytiet ovat todella kapeita. Varsinainen keskusta on siis kävelykatua, ellei ole ZLT-lupaa ajamiseen. Vuokra-auton navigaattori ei ainakaan meidän tapauksessa huomioinut ZLT-alueita eikä aina muutenkaan neuvonut oikein. Sama ilmiö toistui puhelimeni navigaattorissa enkä vieläkään ymmärrä miksi navi ei toiminut Firenzessä yhtä hyvin kuin Suomessa. Sama ongelma oli kävellessäni keskustassa. Navi ei kulkenut mukana vaan joka kerta piti hakea osoite uudestaan, jos halusin tarkastaa sijaintini.

Parkkipaikkoja on automäärään nähden mielestäni vähän. Pisassa autolla kulkeminen on huomattavasti helpompaa, koska siellä oli kyseisille nähtävyyksille varattu oma parkkipaikka. Toki parkkipaikka ei ollut kovin suuri, mutta parkkipaikalle mentäessä työntekijä ilmoitti milloin autolle on paikka eikä päästänyt uutta autoa parkkipaikalle ennen kuin sille oli paikka, mihin parkkeerata. Aivan loistavaa toimintaa, sanon minä. Lisää parkkipaikkoja oli myös kauempana.

Parkkipaikkaongelman lisäksi toinen yllätyskyykky on aika. Aika ei toimi ainakaan Firenzessä samalla tavalla kuin Joensuussa. Jos navi ilmoittaa kävelyajaksi 10 minuuttia, kävelyyn pitää varata ainakin tuplat (itse varasin tunnin eikä ollut liikaa). Sama reitti, jota pitkin mentiin ei toiminut palatessa. Yksi väärä käännös ja kävelyreitti piteni puolella kilometrillä. Tylypahkan portaikon lailla käyttäytyvät keskustan pikkukadut eksyttivät meidät joka kerta Arno-joen rantaan/Starbucksiin/karkkikauppaan/ostoskaduille/"krääsäkauppaan"/milloin mihinkin. Autolla liikuttaessa samainen väärä käännös saattoi yht´äkkiä lisätä ajomatkaa useilla kilometreillä tai ajoaikaa puolella tunnilla (huom. normaalisti puoli tuntia lisää tarkoittaa useita kilometrejä, mutta Firenzessä nämä eivät korreloi keskenään). Mistä päästäänkin tarinaan siitä, miten ei keretty Pittin museoon:

Muistelin, että sinä päivänä olisi toinen museo ja vartin myöhäisempi aika, kuin mitä oli Pittin museoon. Matkaa majapaikasta ko. museoon oli 1,8 kilometriä. Normaalisti ei matka eikä mikään, mutta tuossa kaupungissa ihan liian pitkä kävelymatka ja ajatus oli lähteä museon jälkeen käymään outlet-alueella, joten otettiin auto mukaan.

Huomasin muistaneeni väärän museon ja alkamisajan 90minuuttia ennen varattua aikaa (skip-the-line -liput pitää hakea tiettynä ajankohtana). Ok, lähdettiin heti kävelemään autolle (paitsi, että alhaalla muistin passit ja kipitin ne vielä neljännestä kerroksesta mukaan) ja autolla liikkeelle n. klo 11. Liput piti hakea klo 11.45 ja matkaa tosiaan oli vajaa 2 kilometriä. 

Edellisenä iltana katsoin reittiä ja se oli erilainen, kuin mitä auton navigaattori tarjosi. Se halusi ajaa ZLT-alueen läpi, jonne kyllä mentiin (eli sakko ja ehkä toinenkin odotettavissa), mutta ei lähdetty Ponte vecchiolle seikkailemaan. Laitoin navin omaan tablettiini, joka tarjosi 8,4 kilometrin matkaa kauempaa kiertäen, mutta kuitenkin ajoajaltaan 15 minuuttia. Tämä oli edellisiltana katsomani reitti, joten lähdettiin ajamaan sitä reittiä. Pikku hiljaa alkoi olla hieman kiire, mutta toivoa oli vielä jäljellä. Viimeinenkin toivon ripe kuoli parkkipaikkaa metsästettäessä. Pittin museon lähettyvillä on vain kadunvarsipaikkoja sekä kapea hiekkakäytävä, jonka ilmeisesti pitäisi toimittaa museon parkkipaikkaa. Ei mitään toivoa saada autoa parkkiin.

Todettiin tilanne, maksettiin oppirahoina toiseksi halvimmat neljästä sisäänpääsylipuista ja päätettiin suunnitella seuraavat retket todella paljon paremmin. 

Autolla liikuttaessa väistämättä tulee vastaan tietulleja, ellei välttämättä halua aina ajella pienempiä kiertoteitä pitkin. Me ei haluttu, joten kättä piti laittaa ajoittain taskuun, jos meinasi matkan jatkuvan. Autostrada aloitetaan tietullilta, josta saat lipukkeen. Jos tässä vaiheessa ajat keltaisella pohjalla merkattuun T-porttiin, voit vielä pelastaa tilanteen toisessa päässä. T-portit ovat tarkoitettu heille, jotka ovat etukäteen ostaneet kortin, jolla ajella pitkin poikin teitä mielin määrin (esim. rekat).

Maksupäässä ole tarkkana. Jos nyt ajat T-porttiin, et saa maksettua itseäsi ulos eikä puomi nouse ennen kuin saat sakkolipukkeen mukaasi. Sakko tulee myöhemmin postissa maksettavaksi. Jos haluat selvitä tietullista halvemmalla, valitse joko portti, jonka yläpuolella on sekä kolikkojen ja setelien kuvat että pankkikorttien kuvat tai sitten portti, jonka yläpuolella on vain pankkikortin kuva. Me valitsimme aina portin, jonka yläpuolella oli sekä käteisen että kortin kuva. Yhden kerran portti ei huolinut minun pankkikorttia, joten pystyin maksamaan käteisellä ja matka jatkui.