Pitkä kevät
Onpahan ollut kevät. Tammikuun lopussa aloitin puhetulkkauksen harjoittelun. Aika pian asiat menivät niin, että ensimmäistä kertaa missään harjoittelussa tarjosin ohjaajalle tilaisuutta päästä minusta eroon. En tiedä pitäiskö sanoa onneksi vai valitettavasti hän ei tarttunut tuohon mahdollisuuteen, joten viisi viikkoa kävin kotona vain syömässä, nukkumassa ja valmistautumassa seuraavan päivän tulkkauksiin. Käytäntö oli aivan toisenlaista mitä koulussa oli harjoiteltu ja opetettu. No mutta. Jäätävän pitkä tarina lyhyesti: viiden viikon huku tai kuole -metodi taisi aiheuttaa sen, että unohdin kaikki opettajien tykkäämät korulauseet ja muutenkin panikoin tulkkauksen loppukokeessa enkä edes tiedä haluanko toimia tulkkina vaikka loppukokeen läpäisisinkin (mikä ois aikamoinen ihme). Samaan aikaan neiti alkoi ehdotella ulkomaan matkaa ja mitä pidemmälle oma kurjuus eteni ja lastenkin asiat alkoivat taas monimutkaistua, ajattelin, että onpahan edes jotain positiivista odotettavaa kesälle....