Vatulointia

Jos edellinen talvi oli kuraa, tämä kevät on ollut kuraa potenssiin sata. Mun tärkeysjärjestys ammuttiin atomeiksi ja maaliskuun alusta lähtien on ollut mielessä vain se, että niitä kivoja asioita, mitä elämässä on mahdollista tehdä, pitää tehdä just tasan nyt. Toisia kannatellessa olen jo vakavissani miettinyt olisiko miunkin syytä jäädä hermolomalle, mutta näin opiskelijana se ei taida auttaa oikeastaan mitään. Sairaslomalla tulot putois entisestään ja opinnot vain viivästyisivät, joten oikeastaan saisin vain yhden aiheen lisää, mistä stressata. Kiitos ei ja yritän nyt vain raapia omat opinnot tältä keväältä kasaan viimeistään heinäkuun loppuun mennessä. 

Alkukeväästä meinasin, että tänä kesänä käyn töissä enkä ainakaan nosta opintotukea vaikka kursseja tekisinkin. Nyt, kun en ole maaliskuun alun jälkeen pystynyt käymään töissäkään, olen tullut siihen tulokseen, että nostan opintotuen ja -lainan ainakin kesä-ja heinäkuulta. Toki se syö opintotukea loppupäästä eli se loppuisi 31.1.2027 sijaan 30.11.2026. Tällä hetkellä näyttää siltä, että mun opinnot loppuisivat todellakin -26 jouluun ja muutoinkin viimeiselle syksylle jäisi vain 15 opintopistettä, joten luulisin töiden tekemisen opintojen ohella olevan ihan mahdollista.

No mutta. Tuo on vasta tulevaisuudessa, nyt voidaan katella mitä on ollut lähimenneisyydessä. Syöminen on vielä jossain määrin siedettävissä rajoissa vaikka en oo ihan varma onko miun todellakin pakko ahtaa naamaani kaikkea mikä on tehty just niistä ruoka-aineista, joita mun kroppa ei kestä. Eli kaikki missä on sokeria on hävinnyt huiviin ihan liian nopeasti.

Uutena ilmiönä on tullut shoppailun kokeilu terapiakeinoksi. Kokemuksesta voin sanoa, että se toimii, just tasan sen hetken, kun oon näytön äärellä vatuloimassa mitähän seuraavaks klikkailis ostoskoriin. Ihan vielä en ole saanut koko talouttani palasiksi, mutta vähitellen voisin yrittää lopetella tämänkin sijaistoiminnon. Pitäis vaan antaa pään hajota niin kuin oon antanut jo parikymmentä vuotta, mutta tässä vaiheessa, kun stressikäyräkin on jo kertaalleen kuollut ja elvytyksen jälkeen sanonut sopparin irti ja paennut rikospaikalta, on kelvannut mikä tahansa keino saada ajatukset ihan muualle edes hetkeksi.  

Tässä samalla on hyvä selitellä maaliskuun harrastusmenot. Panostin kerrankin pojan harrastukseen tytön sijaan eli ostin jo black fridaysta pitkään haaveilemansa pelikonesettihässäkän, joka tuli maksuun nyt. Kokonaisuus vaati myös uuden työpöydän, jonka siis maksoin jo helmikuussa eikä siten kaunista tämän kuun summaa. Tälle kuulle sattuneet summat:

- 1333,78€ keskusyksikkö, näyttö, näppis, hiiri, hiirimatto ja pelituolista osa (poika maksoi loput).

- pojan oman pelisetin osto aiheutti akuutin tarpeen ostaa tytölle omat pelikuulokkeet 59,95€. 

Lisäksi harrastuskuluihin kuului 50€ cheerleading, kuten joka kuukausi. Omia harrastuskuluja oli koirakoulutuskurssi 20€, 8€ joku juttu, mitä en nyt muista sekä 49,40€ uusia palapelejä.

Ja sitten se päivän polttava kysymys: kuinka paljon velkaa tein näihin harrastuskuluihin?

En yhtään. Osan säästin, osan rahastin osakkeista ja osan nostin eräästä rahastosta.