Kuolema numeroina

Nyt sitten he, jotka eivät kestä kuoleman talouspuolen käsittelyä, voivat skipata tämän tekstin. Nyt käsitellään kuolemaa kylmästi rahan näkökulmasta katsottuna. 

Muistan, että kuolinyönä hoitajat puhuivat hautaustoimistosta, joten sprinttasin nettiin ja avasin kaikkien kaupungissa sijaitsevien hautaustoimistojen sivut. Heti raakkasin pois ne, joiden sivuilla ei ollut selvää hinnastoa ja kuvia valikoimasta. 

1. Hautaustoimisto 1540€

- arkku 1075€ 

- arkkuvaate 85€

- arkkuun pukeminen 45€

- vainajan kuljetus 190€

- arkkulaite 105€ (arkun päälle laitettava kukkalaite)

- järjestelykulut 35€

- laskutuslisä 5€

Jos säästökohteita olisi halunnut etsiä, arkusta olisi ollut yksi halvempi malli. Arkkuvaatteen olisi voinut korvata omilla vaatteilla ja arkkulaitteestakin taisi olla halvempiakin malleja. Nämä valinnat kuitenkin tehtiin kunnioittaen mummin toiveita ja perinteitä.

Ylipäätään hautaustoimisto on helppo paikka aloittaa tämän vyyhdin purkaminen. Tapaamiseen kannattaa varata aika. Meillä meni parisen tuntia vatuloidessa kaikki detaljit, samalla tapaamisella hautausurakoitsija selvitti asiat seurakuntaan päin, sovittiin hautajaisiin liittyvät päivämäärät, pappi, arkunkantajat (jos näitä ei ole omasta takaa, niitä toimii vapaaehtoisina ja heitä mekin käytimme) yms. Itse ei tarvinnut seurakuntaan olla ollenkaan yhteydessä. 

Hautaustoimiston kautta hoitui myös hautakiven päivitystilaus. Tästä odotellaan edelleen laskua, jonka summa pitäisi liikkua rapiat vaille 500 euron tietämillä.

2. Seurakuntayhtymä 1020€

- hallinta-ajan jatkaminen 240€

- arkkuhautaus 720€

- vainajan säilytysmaksu 6€/pv x 10pv = 60€

Selvä säästökohde olisi ollut arkkuhautauksen vaihtaminen tuhkaukseen, mutta mummi halusi arkkuun ja ukin viereen.

3. Hautajaisten valokuvaaja 300€ 

Tämähän ei ole mitenkään pakollinen kulu, mutta ilmoitin jo hyvissä ajoin, etten ota yhtään kuvaa. Ukinkin hautajaisissa oli ammattikuvaaja ja tähän ratkaisuun olimme todella tyytyväisiä.  

4. Sukuselvitykset perukirjaa varten sekä mummista että äidistäni 160€

5. Perunkirjoitus 350€

Kyseinen toimisto olisi tehnyt myös pesien jaot +300 eurolla, mutta sitä ei nyt tarvittukaan.

Muut kuolinpesään jääneet laskut:

- Mummi kuoli 5.4, joten vuokra jäi maaliskuulta että huhtikuulta  745€ + 124,42€ 

Mummin hoitokodin huone tyhjennettiin omin voimin, joten siitä ei tullut muuta kuin vuokralasku kuolinpäivään asti. Kuulemma vuokra olisi juossut pidempään, jos huoneen tyhjentäminen olisi vienyt viikkoja, mutta me tyhjennettiin se huone viidessä päivässä.

- Hyvinvointialueen hoivamaksu maaliskuulta ja huhtikuun päivistä 1057,63€ + 176,27€

- Hyvinvointialueen lasku vainajan säilytyksestä 6€/pv x 10pv = 60€

- Perukirjaa varten tilasin isännöitsijältä asuntoon liittyvät paperit siten, ettei mahdollisen välittäjän tarvinnut tilata omaa pakettia 105€

- Apteekin loppulasku 5,67€

Suurin osa laskuista maksettiin mummilta jääneistä varoista. Budjetti oli rajallinen, joten kahvit juotiin perheen kesken ja kuolinilmoitukseksi riitti Kirkkotien ja nettiKarjalaisen ilmoitus sekä sielunkellojen soitto. Muut laskut oli ajatus maksaa asunnon myynnistä saatavilla rahoilla, mutta muutamia viikkoja leivottu kauppa ei mennyt maaliin kosteusmittauksen tuloksen vuoksi

- lisätään listaan kosteusmittauksen laskut ostajalle 100€ ja tekijälle 100€. Sopimus oli siis mittauksen maksaminen puoliksi, ellei kauppa peruunnu, jolloin myyjä kuittaa koko laskun.

Mites se perintö?

Pitkään näytti, että perinnöksi tulee rahaa sen verran, että olisin pystynyt kuittaamaan pienempiä lainoja pois. Perintö kuitenkin vaihtui rahasta osuuteen asunnosta, jonka kylpyhuone on alkavan kosteusvaurion vuoksi pakko remontoida lähiaikoina. Lisäksi pitää hoitaa mummilta jääneet laskut pois. Ja nyt sitten rauha. En ole maksamassa tätä kaikkea yksin.

Meitä on kolme kuolinpesän osakasta, joista yksi on remonttitaitoinen ja loput innokkaita oppijoita. On siis tarkoitus tehdä remontista mahdollisimman paljon omin pikku kätösin, mutta käyttää ammattilaisia sen verran, ettei tehdä sutta tai sekundaa. Asunnossa on vuokralainen, jonka vuokra korotettiin järkevämpiin summiin eli maksuvaraa kertyy myös sieltä. Kuitenkin edellämainittujen laskujen maksuohjelmat ovat sen verran nopeatempoisia, että niihin on pakko jokaisen kuolinpesän osakkaan laittaa omaakin rahaa. 

Kuolinpesän tilille on tulossa vielä rahaa muiltakin tahoilta, kuin meiltä, joten tili on oikeastaan pakko pitää voimassa. Toki se toimii myös vuokranmaksutilinä, joten sen hengissäpito on ihan perusteltua, mutta jos ei olisi enää asuntoa tuntuisi turhalta pitää tiliä hengissä kahta tuloa varten:

- OP osuusmaksun palautus 2.1.2028 (miksi vasta 2028?)

- veronpalautukset vuodelta 2025 ja 2026

Kaiken kaikkiaan asioiden hoitaminen kuoleman jälkeen on jäätävän hidasta ja turhauttavaa. Varsinkin hautajaisten jälkeen. Pankki oli ainakin tässä tapauksessa kaikkea muuta kuin auttavainen. Tilin tarkasteluoikeuteenkin tarvitsee sukuselvitykset, mikä on ihan ok. Mutta se, että lähetät samat paperit kerta toisensa jälkeen ei mee miun järkeen.

Perukirjoituksen jälkeen tekijä kokosi minulle pinon papereita ja sanoi, että näiden kanssa mene pankkiin. Tein työtä käskettyä ja infossa ollut virkailija kopioi sitä sun tätä (osa näistäkin oli moneen kertaan lähetettyja sukuselvityspapereita) ja luulin, että tilin käyttöoikeudet selkiäis edes sillä, mutta ei.

Ensin virkailija kertoi, että perukirja pitää tarkastaa ja siinä voi mennä parikin viikkoa. No tämäpäs mukavaa varsinkin, kun se pari viikkoa ei riittänyt vaan tuli lisäselvityspyyntöä ja kun satuin mainitsemaan, että asunto olisi myynnissä ja kauppakin ehkä näköpiirissä ko. laitos halusi myös 23 vuotta sitten kuolleen ukinkin perukirjan, testamentin ja sukuselvitykset uusintavatulointiin. 

Onneksi olin ollut sen verran kaukaa viisas, että mulla oli odottamassa pankkiin aika mummin perukirjan tarkistuksen valmistumista ja niinhän siinä kävi, että ensimmäisen tunnin ajan se virkailija vain kopioi kaikenlaisia papereita, joita olin jo monta kertaa aiemminkin heille toimittanut. Onneksi virkailija oli tuttu jo monen kymmenen vuoden takaa ajoilta, jolloin käytiin mummin kanssa yhdessä pankissa, joten koko homma ei tyssännyt siihen, että jo vuosia sitten verottajalta pyytämästäni perukirjasta puuttui ilmeisesti viimeinen sivu. Tämä virkailija laittoi vielä päävatuloijalle viestiä, jonka sisällön kuvittelen olevan jotain "eikö tää nyt jo riittäis, rouva alkaa olla aika epätoivoinen" -suuntaista. Kaksi päivää tuon käynnin jälkeen sain pankista viestin, että kaikki ok. 

Voin sanoa, että en ole kiitellyt Osuuspankkia missään vaiheessa. Tai siis olen "kiitellyt" monestikin. Pata jumii tuosta juoksuttamisen määrästä. Aivot sulaa joka kerta, kun joku sanoo, että voit helposti tehdä sitä ja tätä omassa verkkopankissa. Helposti? HELPOSTI??? Haistakaa nyt huilu, sekin on helpompaa, kuin toimia kuolemaan liittyvissä asioissa verkkopankin kautta.