Tyhjä takki

 Yleensä aamulla olen varsin virkeä ja tuottelias milloin missäkin asiassa, mutta nyt tuntuu, että takki on tyhjä. Jokin aika sitten kirjoitin facebookin Joensuun Puskaradio -ryhmään niistä asioista, joista tulee eniten juteltua asiakkaiden kanssa (ehkä teksti osui jonkun silmään, ehkä ei), mutta totta puhuen hieman valehtelin.

Ylivoimaisesti suosituin puheenaihe on "Lähetkö panemaan?" Saman voi ilmaista myös "Oisitko halunnu panna?" "Lähetkö saunaan?" tai "Lähetkö viereen?" Vastaus on aina ei. Ottaen huomioon, että jotkut tarjoavat mahdollisuutta kyseiseen aktiviteettiin vielä silloinkin, kun kyyti on jo maksettu, ovi on jo auki ja toinen jalkakin on jo ulkona autosta ikään kuin jokin protokollaan kuuluva vuorosana olisi jäänyt sanomatta, olen tullut siihen tulokseen, että tuo tarjous on jokin automaatio, mikä pitää esittää jokaisen naisen kohdalla. Kerran esitettynä ja kieltävän vastauksen hyväksyneenä se ei hetkauta enää minkään vertaa. Sitten, kun samaa asiaa aletaan jankuttaa kerran jos toisenkin siitäkin huolimatta, että olen jo tarjouksesta useasti kieltäytynyt, alkaa hieman tympiä.

Mie oon ajanut viikonloppuöitä kuutisen vuotta, mutta arkiöitä vasta kolmatta kuukautta. Porukka, joka kulkee arkiöisin on ihan toisenlaista kuin viikonlopun kulkijat. Jostain syystä juoksutaksin käyttäjät ryömivät ihmisten ilmoille arkiöisin ja se sattuu useimmiten olemaan parinkympin hujakoilla oleva nuori mies. Liekö millään mitään väliä vai eikö nämä ymmärrä, että kyydin maksamatta jättäminen on rikos ja jokaisesta tapauksesta teen rikosilmoituksen kuvien kanssa.

Mua on oltu vastassa pesäpallomailojen kanssa, jotta kaveri pääsee pois taksista maksamatta. On tultu kyytiin kaverin kanssa todennäköisesti siksi, että pääsisivät helpommin maksamatta lähtemään ja en päättämättömyyttäni lähtisi jahtaamaan kumpaakaan (no kyllä läksin, kun vitutti niin paljon). Autossa on herätelty nyrkkitappelua useammassakin seurueessa ja samassa seurueessa useampaankin otteeseen. Olen heittänyt asiakkaan ulos autosta, koska ei osaa pysyä poissa toisen asiakkaan kimpusta. On työnnetty autolle vauhtia, kun ois ollut asiaa autossa olleelle henkilölle. On uhattu ampua minut "jos ajat yhtään pidemmälle" (en ollut vielä hänen määränpäässään) ja on huutamalla haukuttu ja vittuiltu vaikka asiakas itse neuvoi minua väärin. 

Se on ammatinvalintakysymys, voisi joku sanoa, mutta onko sittenkään. Olen kuullut urbaaneja legendoja sairaanhoitajista, joita on haukuttu vaikka ja miten ja tiedän tapauksen omaltakin osastolta, kun potilaalla oli kirves poikineen mukana, mutta silti. Ei mulle ikinä tullut sairaanhoitajana mieleen, että pitäis hankkia jotain millä puolustaa itseään töissä ollessa. Missään ammatissa ikinä ennen ei ole tullut vastaan tämmöistä porukkaa kuin tänä kesänä tässä ammatissa. Mikä oikeuttaa sen, että huudat työtään tekevälle? Ja vittuilet? Eikä mitään kevyttä keskikesän kenttäkettuilua vaan pahanilkistä pään aukomista, mihin ainakaan itse en voi vastata kuin suoristamalla nilkkaa, jotta saan asiakkaan nopeammin pois kyydistä. 

Ai millä tavalla tämä liittyy blogin aiheeseen? Ei mitenkään. Toisaalta en voi tämmöistä laittaa mihinkään yleiseen jakoon, mutta toisaalta tämä on minun foorumi, jossa voin kirjoittaa ihan mistä haluan kirjoittaa ja nyt halusin kirjoittaa ihmisten oudosta ja ajoittain ihan sekopäisestä käytöksestä. Moni on kyydissä ollessaan kertonut, että on miettinyt ammatinvaihtoa ja oisko taksinkuljettaminen vaihtoehto. Jokaisen olen torpannut heti. Pelkästään palkanpuolitus on useimmille riittävä taikasana, mutta oikeasti syyt löytyy tuosta ylempää. Sieltä löytyy myös syyt siihen, miksi vaadin meidän autoihin toimivat kamerat, miksi ei haittaa yhtään, että kamera kuvaa myös auton edustaa pihalle päin, miksi sen aseluvan hankin, miksi sumu tarvikkeineen meneekin täysin työnantajan piikkiin ja miksi ostin myös lapsilleni sekä hälyt että lupavapaat sumut ja miksi häly kulkee mukana myös taksissa. 

Mutta nyt ryömin peiton alle miettimään omaa ammatinvalintaani sekä sitä, osaanko tehdä tätä työtä ollenkaan, kuten eräs tämän yön asiakas kovaan ääneen kyseli. 

Tai sitten mietin sitä, että löysin meille seuraavan kodin ja sanoin eilen irti nykyisen asunnon.