Nainen autokaupassa

Otsikko kuulostaa juuri niin tuskalliselta kuin mitä kuvittelin asian olevan käytännössäkin. Kerran elämässäni olen auton ostanut ilman, että se on kulkenut miesvahvistuksen sormien läpi ja silloinkin ostin sen äitini suosittelemasta liikkeestä hänen käyttämältä myyjältä. Päivän tuskailin asian kanssa ennen kuin päätin, että tähän ikään on jo ehkä aika selvitä tästäkin ikeestä ihan itse.

Mietin, lähdenkö ostamaan yksityiseltä ja mahdollisesti huijattavaksi, kun en tosiaan tiedä autoista yhtään mitään ennen kuin muistin tuon edellisen auton oston. Siispä suunnistin nettiin ja kolusin kaikki vaihtoautot. Ensin etsin bensakonetta, mutta aikani etsittyäni turhaan, laskeskelin dieselveron pariin autoon ja päätin tulla toimeen tuon veron kanssa.

Moottorin tehot yms. tekniikka ei sano mulle mitään, mutta vaatimuslista autolle oli silti pitkä. Osan sain, osa jää odottamaan seuraavaa (=vieläkin nuorempaa ja kalliimpaa) autoa:

- tuulilasin lämmitin ja ratin lämmitin: no ei tullut. Ehkä sitten, jos voitan lotossa, mutta siihen asti skrabailen ikkunaa ja pidän hanskat käpälissä.

- turvavyöt tarpeeksi alhaalla: onnistu. Persjalkasta hukkapätkää nyppii, jos turvavyö hankaa koko ajan kaulassa.

- pitää kiihtyä, mutta ei turbo: jep. En jää jalkoihin, mutta ei lähde rakettina ja samalla hörppää 40l/100km.

- tilava takakontti, mutta ei farkku: ei tullut farkkua, mutta takakonttiin ei mahdu koiran häkki. Koirankuljetus menee siis uusiksi.

- korkea maavara: odotellaan lottovoittoa. Tosin uhkasin käydä vaihtamassa auton, jos jään kotikadulla talvella mahasta kiinni. Katotaan kuin ämmän käy.

- käsivaihteisto: no kyllä. Aikomus on istuttaa poikanen tuon auton rattiin parin vuoden päästä, joten manuaalivaihteisto oli ihan vaatimuksena.

- niskatuki ei saa olla etukenossa (tai ihan sama missä asennossa on, mutta ei saa tuntua etukenolta): tämä ihan sen takia, etten tarvitse emännän kyhmyä niskaan ja migreeni pysyy paremmin poissa, kun ei tarvitse etukenossa istua.

- pieni ruokainen, maks 6l/100km: hell yes. Maantie 3,3l/100km, kaupunki 4,6l/km ja yhdistetty 3,8l/km. Ikinä en ole ajanut näin pieniruokaista autoa.

- pakkasvarma: no toivottavasti. On ihan ketun ikävää, jos jään Kuopioon, kun on autosta akku tyhjentynyt. 

- pituus maks 4,6m: 4,2m riittää oikein hyvin. Tää voi kuulostaa ihan tyhmälle, mutta mulla oli eron jälkeen muutaman kuukautta farkku ja kolaroin sen kolme kertaa ennen kuin vaihdoin edelliseen omaani. Totesin, että farkku tulee liian kalliiksi. En vaan hahmottanut sen ulottuvuuksia oikein ja siitä piti päästä äkkiä eroon.

- sähköiset peilit: jees. Ihan en oo varma ovatko lämpiävääkin mallia, mutta kunhan ohjekirjan opiskelen, olen paljon viisaampi tässäkin asiassa.

- koiran häkki pitää mahtua: huti. Ei mahdu. 

- vakionopeussäädin ja webasto: noup. Lottoaminen jatkuu.

Viitisen vuotta olen töissä ajanut uutuuttaan kiiltäviä volkkareita eikä laina-autokaan hassumpi ajettava ollut vaikka ei uusi enää ollutkaan, joten viimeinen vaatimus listalla oli merkki: Volkswagen. Tätä jo alkuviikosta kattelin, mutta silloin ei silmään sattunut yhtään sinnepäinkään sopivaa. Perjantaina komusin taas ympäri nettiä, vaihdoin bensakoneen dieseliin ja kappas, heti osu.

Lauantaina oli aikomus soittaa liikkeeseen, josko pääsis koeajolle, mutta kun aamulla ko. auton sivulla seikkailin, myyjä aloitti chatin. Hän laitto mun tiedot liikkeeseen, josta soitettiin jo aamupäivällä ja iltapäivällä kävin tytön kanssa koeajamassa kyseisen volkkarin sekä erään toisen merkkisen auton, jonka hylkäsin melkein heti. 

Lauantaina liikkeeseen mennessäni mua ahdisti ihan oikeasti. Mietin vaan mitä hittoa teen, jos myyjä alkaa kertomaan kaikki mahdolliset tekniset detaljit, jotka menee multa ihan ohi. Ja varsinkin mitä hittoa teen, jos tyyppä alkaa kyselemään minkäslaista autoa tarviisiin ja alkaa esittelemään jotain punaista autoa vaikka oon just sanonut haluavani sinisen. Pitääkö mun näytellä ymmärtäväni moottorin tilavuudesta ja tehosta jotain? Voisinko vaan keskeyttää ja sanoa, että avaimet riittää? Että myyntipuheet piti jo lainassa oleva auto, joten sun ei tarvii? 

No mutta. Liikkeeseen oli mentävä, jos mieli auton saada. Otin tytön mukaan ja ihan hyvä, että otin. Hällä oli vieressä istuessaan aikaa aukoa kaikki mahdolliset säilytyslokerot ja muutenkin silmäillä autot paremmin ja eri näkökulmasta kuin minulla. Itsehän keskityin pääasiassa ajettavuuteen, tarviiko vaihdekeppiä vääntää hartiavoimin ja kuinka kytkin käyttäytyy (Subarulla ajoin pari kuukautta enkä ikinä oppinut sen kytkimen kaveriksi) ja tämän(kin) vertailun voitti volkkari. 

Koeajon jälkeen sanoin, että kuljettajan penkki tärisee ja hieman jännitin miten myyjä tähän tietoon suhtautuisi. Tuleeko jotain outoja katseita, että eukko puhuu omiaan eikä se mitään tärise ja osta pois kuleksimasta hyvä auto. No ei tullut outoja katseita, ei outoja kommentteja, ei mitään mikä olis jättänyt traumoja seuraavaa kertaa varten vaikka itseäni hieman helpotti kuulla, että vika oli tosiaan löytynyt ja sen maanantaina korjasivat. Että auto olisi valmis haettavaksi, kun mulle sopii. Hyvä, kiitos ja haku sopi tiistaina. Itsehän aion palata kyseiseen kauppaan seuraavankin auton kohdalla ja toivon, että tyttö ei ikinä edes tiedä mitä erikoista on naisessa, joka käy autokaupassa. 

Sitten se talouspuoli:

Autoa varten kerkesin säästää huimat 100 euroa, joten sanomattakin on selvää, että lainalla lähdettiin liikkeelle. Tiesin, että mitään rahoituksen tapaistakaan en saa, koska mun tulolajit eivät ole ulosottokelpoisia. Siispä piti katella jo olemassa olevat luotot ja lainat ja päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun:

1. nostin Norwegianin luottokortin käyttövaran 5.000 euroa.

2. puuttuvan 2.000 euroa nostin pankin käyttöluotolta.

Ehdoton katto budjetille oli siis 7.000 euroa. Koko raha meni ja sillä sain:

- autoon kevyen lisäturvan 649€ eli vuoden tai 20tkm ajan autossa ilmenevä vika korjataan liikkeessä 3.000 euron budjetilla, joka omavastuu on 200€/kerta. Vakuutuksen kattavien vikojen lista on sen verran pitkä, että en sitä tähän erittele.

- 299 euron toimistomaksun

- ja auton, jolle jäi hintaa 6052 euroa. 

Alun perin auton hinta oli pikkusta vaille seitsemän tonttua, mutta hintaa oli tarkisteltu alaspäin juuri ennen minun silmiin osumista (6450€). Silmiin osui myös pari pientä ruostekohtaa autosta, joista sain pari satkua hyvitystä ja kun päätin ottaa tuon lisäturvan tingin koko paketin 7 tuhanteen euroon.

Autolle tehtiin vakuutus liikkeessä OP-Pohjolaan ja täyskaskon hinta lasiturvan ja sijaisauton kanssa oli hieman päälle 700 euroa. Kun tuota vakuutusta itse testailin, sain hinnaksi 547,38€. Ilmeisesti tuossa liikkeen hinnassa ei ole huomioitu mitään keskittämisalennuksia tms. mitkä todennäköisesti selittävät tuota minun saamaa hintaa. Mutta tästä laitoin kyselyä Pohjolaan, että millä hinnalla mennään. Joka tapauksessa toinen vaihtoehto olisi ollut IF, mutta hinta oli muistaakseni kolmisen satkua enemmän. Kummassakin vakuutusyhtiössä oli huomioitu täydet bonukset.

Nyt odottelen trafin postia dieselveron ja ajoneuvoveron muodossa. Toisin kuin edellisessä tekstissä muistelin, talvirenkaat kuuluivatkin kauppaan ja ovat sellaiset, että niillä passaa ajella ainakin tämä talvi. Tänään satuin sopivasti Lidliin ja autotarviketarjouksille (ihan puhdas vahinko, tavoite oli paistopisteellä eikä tavaraosastolla) ja mukaan lähti termoikkunapeite, ea-laukku, putsausliinat ja koska yksi työläimmistä asioista auton omistuksessa on renkaiden edestakaisin raahaus, ostin renkaiden suojapussit, joissa näyttäis olevan kantokahvat. Näihin upposi hurjat 20 euroa. 

Nyt, kun auto on oma, saan sisustaa sen juuri niin kuin haluan. En puhu nyt mistään karvanopista peruutuspeilissä vaan varautumisesta kaikkeen tien päällä sattuvaan. Ex tykkäsi pitää autonsa mahdollisimman tyhjänä, aluksi pelkkä talouspaperirulla otti koville. Itsehän tykkään pitää autossa kaikkea ja kaikenlaista, koska varsinkin pienempien lasten kanssa saattoi tarvita sitä sun tätä. Tahmatassut ovat kasvaneet, joten ehkäpä voin jo jättää lasten palapelikirjat kotiin ja viedä varustelutasoa enemmän tielläliikkujien ensiavun suuntaan.