Kirppistelyä

Aiemmin syksyllä tuli pyyntö kertoa kirppistelystäni, joten täältä pesee:

Ihan ensin pitää sanoa, että miulta meni vuosi levätessä opintojen parissa ennen kuin edes jaksoin ruveta miettimään kirppistelyä. Tiedän, ettei myynti-ilmon naputtelu ja parin kuvan räpsäisy ole iso homma kenellekään "normaalille ihmiselle", mutta tää ei todellakaan ole aiemmin ollut se juttu, mihin asti energiaa olisi riittänyt. Joka tapauksessa alko tuntumaan, että kämppä on täynnä turhaa tavaraa, joten vois vaikka yrittää päästä niistä eroon. 

Mikään ammattilaiskirpputorinpitäjä en missään tapauksessa ole. Kerran elämässäni olen pitänyt viikon kirpputoripöytää kirpparilla ja se sai riittää. Ihan jäätävä työ hinnoitella myytävät, ripustella niihin hintalaput ja varashälyt ja pitäis vielä vähintään joka toinen päivä keretä käydä siistimässä myyntipöytä. Ja vieläkin olen aika varma, että multakin hävisi tavaraa joko toisiin pöytiin tai kassan ohi.

Nettiin ilmoja tehdessä multa menee helposti ilta jos toinenkin, mutta sen voi keskeyttää milloin vain ja siihen mennessä kuvatut saa jo myyntiin. Luottomyyntipaikkani on Tori.fi. En käytä toridiiliä. Mua napostelee se rahojen odottaminen ja provikka, vaikka ymmärrän toki, että yritys ottaa tuloja sieltä mistä niitä saa. Enkä oikeastaan luota tuohon toridiiliin. Mitä sitten, jos ostaja sanookin, että ei otakaan tuotetta? Varmaankin 90% tavarasta on lähtenyt haettuna. Varsinkin ne, mitä olen antanut pois. Annettavia en lähde kuljettamaan, myytäviä voin viedäkin, jos ei ihan älytön matka ole.

Tässä näkyy kuvat kaikista mitä on Torin kautta liikahtanut puolentoistavuoden aikana. 

Parhaiten miun mielestä liikkuu liikuntavälineet ja harrastusvälineet. Jotkut lelut ovat myös löytäneet uuden kodin joko rahaa vastaan tai olen vain antanut pois. Huonekalut ovat yleensä siinä kunnossa, että ei niistä rahaa oikein kehtaa enää pyytää ja mieluummin huonekaluille etsin uuden käyttötarkoituksen omasta huushollista, jottei heti tarvitse lähteä ostamaan uutta. Tälläkin hetkellä lasten huoneissa olleista Trofast-säilytysjärjestelmistä osa on mulla "omassa huoneessani" (=olohuoneessa) palapelieni säilytyspaikkana ja ne muovilaatikot, jotka tuohon kuuluu ovat pyykkikoreina.

Hyvin vähän myyn vaatteita. Lähinnä siksi, että se vaiva-hyöty-suhde on kallellaan vaivaan päin ja myös siksi, että lähipiirissä on pienempiä, joille menee varsinkin tytön vaatteita paljon. Sieltä tuli aiemmin jokunen euro, mutta enää en taida kehdata edes pyytää, kun on heilläkin tiukkaa.

Itsehän ostan aika vähän kirpparilta. En todellakaan jaksa kiertää päivätolkulla halleja ja suoraan sanoen se tavaramäärä ahdistaa. Se penkomisen määrä mitä pitäis tehdä, jos mielii jotain löytää...ei.

Jos kirppuostoksia haluan tehdä, menen seikkailemaan Toriin. Sieltä ostin tähän muuttaessani keittiön pöydän ja tuolit, kampauspöydän, vuodesohvat (semmoset ihanat rautaset, you know) ja kirjahyllyn. Näistä on jäljellä vieläkin muut paitsi vuodesohvat (kirjahyllystä on jäljellä osia varastossa säilytystilana). 

Missään nimessä en ostaisi sänkyä käytettynä ja muutkin kankaita sisältävät huonekalut ostan mieluummin uutena.

Torista voin ostaa myös pieniä kodinkoneita, kuten viime vuonna ja esim. viereisessä kuvassa näkyvät luistimet ovat meille tulleet Torin kautta. Lasten kaikki sukset ja monot sekä pienempänä myös polkupyörät olen ostanut Torista. Luistimet ostin ensimmäistä kertaa viime talvena uutena.

Joskus myyntiin tai annettaviin lähtee semmoisiakin tavaroita, joilla on todella raskaasti tunnearvoa, mutta joille ei vaan ole enää paikkaa. 

Tuo jouluasetelma on ystävän 20 vuotta sitten tekemä ja joka joulu esillä ollut, kunnes tuli kissaneidot. 

Musta kangas on minun mummini minulle tekemästä vanhojen tanssi -mekosta ylijäänyt kangas.

Sneakerit olivat jäänne ajasta ennen lapsia, kun ne vielä mahtuivat edes jalkaan ja oli aikaa/rahaa käydä tanssitunneilla.

Tuolla rumpusetillä poikanen aloitti rumpuharrastuksen ja korona-aikana tehtiin soittovideot opettajalle  (onneksi oli akustinen setti, millä tehdä videot).

Tämä pitsi oli jäänne hääpuvustani. Hääpuvun roudasin jo kolmisen vuotta sitten roskiin (keltaisesta helmasta päätellen joku kissiäisistä oli lirauttanut oman mielipiteensä helmalle).

Vieläkin Torissa on monta ilmoa odottamassa ostajaansa ja koko ajan löytyy kotoa lisää, mistä voisin jo luopua, joten joululoman tekemiset on jo tiedossa...